Jo joutui armas aika …

… ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa, koristaa kukkanen! Suomen kesä on todella kaunista aikaa, joten siinä mielessä mieli on haikea, kun ajattelee sitä vihreyttä ja vehreyttä, jonka joudumme kohta jättämään taaksemme.

Kotimaanjaksomme on siis vierähtänyt päätösvaiheeseen. Olemme täyttämässä viimeisiä pahvilaatikoita rahtitavaraa. Talvivaatteita emme tule tarvitsemaan ihan heti Japanin kuumassa ja kosteassa kesässä, joten laitamme ne suosiolla laivarahtiin, joka saapunee perille Koben satamaan joskus elokuun puolessa välissä.

Kuinkahan mones muutto meillä on edessä? Emme ole niitä laskeneet, mutta olemme siis palaamassa kolmannelle työkaudellemme Japaniin parin viikon kuluttua. Ensimmäiselle työkaudelle lähdimme syyskuussa 2005, joten siitä on kohta kulunut kymmenen vuotta. Silloin meitä oli kaksi aikuista ja kaksi lasta, nyt meitä on viisi, ja nuorimmainenkin aloittaa elokuussa toisen luokan.

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

”Jo joutui armas aika”, eipäs kun: ”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan…”

Terveisiä täältä lumisesta Ryttylästä! Lapset ovat saaneet tehdä hartaasti odottamansa lumiukot ja lumilinnat. Katsotaan, jaksaako lumi pysyä jouluun asti. Kaunis on luminen maisema, vaikka kovin pimeähän tämä Pohjolan talvi on.

Elämme adventin aikaa, sunnuntaina syttyi jo kolmas kynttilä ja vietimme Uudenmaan KL:n väen kanssa joulujuhlaa Jokelassa. Näin olemme syksyn mittaan jo monia teitä lähettäjiä saaneet tavata. Pohjois-Savoon suuntamme sitten ensi vuoden puolella.

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Hyvästejä ja tapaamisen iloa!

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. (Saarn. 3:1)

Kesäkuun loppupuolella kokeneet lähetit Henry ja Tuula Liivola tulivat Japaniin jatkaakseen työtä Etelä-Nishinomiyan seurakunnassa. Kun me tulimme ensimmäistä kertaa Japaniin syksyllä 2005, me perimme heiltä paitsi asunnon, niin myös paljon kaikenlaista käyttötavaraa. Nyt oli meidän vuoromme olla ottamassa Liivoloita vastaan, kun he tulivat asumaan samaan asuntoon missä me olimme edelliset neljä vuotta olleet. Saimme myös jättää vuorostamme kaikenlaista pientä tavaraa Liivoloita varten asettautumista helpottamaan.

Virallisesti vastuumme Nishinomiyassa päättyi kesäkuun viimeinen päivä. Oli aika jättää tehtävät kokeneiden lähettikollegoiden vastuulle ja jatkaa matkaa eteenpäin.

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!