Matane, Nippon! (Eli nähdään taas, Nippon)

Heinäkuun 3. päivänä lähdimme ennen puoltayötä lentämään Osakasta kohti Suomea. Sitä ennen olimme tiiviisti pakkailleet ja siivoilleet Koben asunnossa. Viimeisiä tapaamisia ja jäähyväisiä, tuliaisten hankintaa, muutama päivä välitila-asunnossa. Aimi totesikin, että nyt ollaan sitten kodittomia.

4.7. lento saapui reilusti myöhässä mutta turvallisesti Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa meitä oli varhaisesta aamu kuuden ajasta huolimatta vastassa iso joukko rakkaita perheenjäseniä. Kolme vuotta erossa, varsinkin lapsista on ollut välillä raskasta.

Pienen lepohetken jälkeen ajelimme Vantaalta Ryttylään, jossa odottivat Kansanlähetyspäivät. Pääsemme niin harvoin niihin osallistumaan, joten olimme päättäneet tulla mukaan jo lauantaina, jos suinkin jaksoimme. Oli suuri ilo tavata monia monia ystäviä! Se kaikki vilinä pitikin meidät hyvin valveilla iltaan asti, niin pääsimme aika hyvin Suomen rytmiin kiinni.

[… jatkuu … pdf-tiedosto]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!