Kurisumasu omedetoo!

…eli hyvää joulua!

Olemme jo ehtineet viettää useita joulujuhlia. Viime viikolla vierailimme mm. eräässä vanhusten päiväkeskuksessa. Lauloimme joululauluja ja Asako luki kuvakirjan ensimmäisen joulun tapahtumista. Kertomus vaikutti olevan aivan uusi monille. (Tosin joiltakin asia oli ehkä vain unohtunut.) Eilen taas suomi-piirin pikkujouluissa eräs uusi opiskelija arveli, että joulun päähenkilö on joulupukki.

Koska joulu Japanissa näkyy kyllä katukuvassa ja mediassa, se on hyvää aikaa kertoa Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta ihmisiä kohtaan Jeesuksen kautta. Vastaanotto on yleensä japanilaisen kohtelias, mutta tietysti Herra yksin tietää, miten sanoma menee perille. Eilisessä pikkujoulussa kyllä eräs osallistuja sanoi, ettei hän oikein voi yhteen ainoaan Jumalaan uskoa. Hänestä on mukavampi, kun on monia eri jumalia eri tarkoituksiin. Kuulemma Jeesus on hänelle yksi jumala muiden joukossa. Tämähän on toki hyvin tyypillinen japanilainen ajattelutapa.

Toivotamme sinulle, rakas lukijamme Vapahtajamme siunaamaa uutta vuotta. Hänen kanssaan on turvallista ottaa uusi vuosi vastaan, mitä se tuoneekaan mukanaan.

Asako ja Lauri Palmu sekä lapset

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Tervehdys hyvä lukija

Kirjeemme ulkoasu on nyt muuttunut, kun Kansanlähetys yhdenmukaistaa työntekijöidensä kirjeiden ulkoasua. Samat Palmut täällä kuitenkin edelleen. Kiva kun luet kirjettämme.

Silloin tällöin meiltä kysytään, miksi Japanissa on niin vähän kristittyjä. Syitä on varmaan monia, mutta tässä muutamia pohdintoja:

Kristinuskoa on Japanissa perinteisesti pidetty vieraana, länsimaisena uskontona. Koreaan ja Kiinaankin verrattuna kristinusko ei ole oikein ”läpäissyt” japanilaisuuden muuria ja kirkot ovat pitkään pysyneet varsin pienenä vähemmistönä. Miten aikuinen keskivertojapanilainen suhtautuu kristinuskoon ja kristittyihin?

On totta, että kristinusko on edelleen ”se länsimäinen uskonto”, jota ei kovin hyvin tunneta. Eri uskontojen, omienkaan, syvällinen tuntemus ei ole keskivertojapanilaisella yleistä. Tuntuu myös sieltä, että sekulaari ja jokseenkin materialistinen perus-japanilainen ei ole kovin kiinnostunut uskonnoista. Ajatus omin voimin pärjäämisestä on voimakas. Silti japanilainen on yleensä huomaamattaan omaksunut buddhalaisuuden ja shintolaisuuden kasvatuksen ja kulttuurin kautta.

On tietysti myös niitä, jotka ovat hyvinkin uskonnollisia, mm. monien uususkontojen jäsenet. Kristinuskoon suhtautuminen ei ole useinkaan negatiivista. Kristinuskolla on melko positiivinen imago. Ei-kristityt japanilaiset käyvät esim. kirkollamme erilaisissa opintopiireissä, joissa on raamattu-hetki, eikä se tunnu olevan ongelma. Samoin kristilliset koulut ja yliopistot ovat suosittuja…

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Taifuuni tuli ja meni, nyt on aika lähettää terveisiä Suomeen!

Tiedättekö mistä tietää, että on aika kirjoittaa ystäväkirjettä? Siitä, että jokainen lähettikollega ehtii lähettää oman kirjeensä ensin ja täällä vasta mietitään, mitä seuraavaan kirjeeseen voisi kirjoittaa.

Katsoin eräänä päivänä dokumenttielokuvaa valehtelusta. Siinä eräs italialainen kirjailija kertoi omaa kokemustaan hyväksyttävästä valehtelusta: Mies oli matkalla Berliinistä Milanoon, kun lentokone joutui todella pahaan ilmaturbulenssiin. Eräs vanhempi italialainen nainen huusi ja itki paniikissa. Mies etsi katseellaan henkilökuntaa ja huomasi, että he istuivat turvavöissä kyynelten valuessa kalpeita poskia pitkin. Kirjailija meni paniikissa olevan naisen viereen ja kiinnitti turvavyönsä.

”Katso minua, näytänkö minä olevan huolissani? Olen ainoa tässä lentokoneessa joka ei ole yhtään huolissaan tilanteesta. Olen lentokoneiden aerodynamiikkaan erikoistunut insinööri ja voin vakuuttaa sinulle, että kone jolla lennämme on maailman turvallisin lentokone ja se on suunniteltu kestämään tällaisia pikkumyrskyjä.” Nainen rauhoittui ja huokaisi huojentuneena: ”Jeesus lähetti sinut minun luokseni rohkaisuksi!”

Pieni valkoinen valhe. Kirjailija valehteli olevansa lentokoneinsinööri. Hän pohti dokumentissa, että ”vaikka kone olisi pudonnut maahan, niin eikö ole parempi kuolla iloisena kuin paniikissa?”

Dokumentissa haastatellut tutkijat huomasivat, että jos tutkimuskohteet laitettiin ensin listaamaan niin monta käskyä Kymmenestä käskystä kuin muistavat, niin sen jälkeisessä koetilanteessa kukaan ei yrittänyt huijata.

Kahdeksannessa käskyssä puhutaan väärän todistuksen antamisesta. Vuorisaarnassa Jeesus kehotti opetuslapsiaan sanomaan ”kyllä” myöntäessään ja ”ei” kieltäessään. Paavalin kirjeessä kolossalaisille todetaan asia varsin suoraan: ”Älkää valehdelko toisillenne!”

Jäin pohtimaan elokuvan nähtyäni, että voinko käsi sydämellä sanoa puhuvani aina totta? Rukoukseni on, että Jumala antaisi meille voimia ja viisautta toimia hyvänä todistuksena paitsi omille lapsillemme, niin myös työtovereillemme, seurakuntalaisille ja kaikille ihmisille joita kohtaamme
päivittäin. (LP)

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!