11.3. tuli kymmenen vuotta täyteen Tohokun
kolmoiskatastrofista. Ensin oli voimakas
maanjäristys, sitten tsunami-allot sekä
ydinvoimalaonnettomuus. Noin 22.200
henkeä vaatinut tapahtumaketju kosketti
koko maata, vaikka me itse olimme turvallisen
matkan päässä Länsi-Japanissa. Tosin
ydinsäteilyriskin kanssa mekin jouduimme
silloin jännittämään. Japanissa voi koska vain
ja milloin tapahtua vastaava maanjäristys.
On hyvä olla varautunut jonkun verran
materiaalisesti, vähän henkisestikin, mutta
ennen kaikkea hengellisesti. Nimi on Elämän
kirjassa, Taivaspaikka on saatu. Ei huolta. (AP)
“Olemme Jumalan perhettä – palvelkaamme toisiamme!”
Pidimme Nishinomiyan seurakunnan
vuosikokouksen koronasta huolimatta
helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Seurakunnassamme on 22 aktiivijäsentä
joista yhdeksän ilmoitti etteivät ole tulossa
paikalle. Loppujen lopuksi kokouksessa oli 12
äänivaltaista seurakuntalaista, joiden äänin
hyväksyimme viime vuoden tilinpäätöksen
sekä toimintakertomuksen, tämän vuoden
toimintasuunnitelman ja budjetin. Ehkä
koronasta johtuvan epävarmuuden takia
seurakuntaneuvoston jäsenten vaalissa
nykyiset kolme jäsentä valittiin jatkamaan
tehtävissään seuraavankin vuoden ajan. (LP)
Eräänä päivänä ystävältämme tuli viesti: ”Haluaisin tulla juttelemaan elämästä, kuolemasta, Raamatusta, kristinuskosta ja Jumalasta. Sopisiko huomenna?” Seuraavana päivänä kävimme yhdessä kahvipöytään. Vanha herra kysyi: ”Voisitteko kertoa, miten buddhalaisen ja kristityn kuolema eroaa toisistaan?” Hän kertoi, kuinka vaikeata oli ollut seurata oman, hyvin ahkeran buddhalaisen äidin kuolemaa, tämän ahdistusta ja pelkoa viimeisinä hetkinä. Hän sanoi, ettei tavallinen japanilainen ymmärrä muinaiskielisistä buddhalaisista rukouksista ja teksteistä mitään, joten niistä hän ei ole saanut vastauksia kysymyksiinsä. Lisäksi miehellä oli todettu parantumaton sairaus ja halusi nyt valmistautua omaan kuolemaansa.
Luimme Raamatusta Johanneksen 11. luvusta. Jakeen 25 kohdalla mies nyökkäilee useamman kerran: ”Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» Kerroimme, että Jeesus on puolestamme kärsinyt syntiemme rangaistuksen. Siksi kuolema ja viimeinen tuomio ei koske enää meitä. Kristitylle kuolema ei ole lopulta pelottava asia, vaikka inhimillisesti toki kuoleman hetkellä voi monenlaisia tuntemuksia tulla. Kerroimme myös, kuinka Asakon kummi Seppo Vänskä oli ennen kuolemaansa muutama vuosi sitten sanonut tähän tapaan: ”Hyvä on jos tästä vielä paranee, mutta parempi on Taivaassa!”
Kuolema pelottaa, sillä ihminen tietää joutuvansa kohtaamaan syntiensä rangaistuksen maallisen elämän päätyttyä. Mutta syntinsä tunnustavalla ja Kristuksen pelastustyöhön luottavalla ei ole mitään pelon aihetta. Tämän rauhan ovat kristityt saaneet kokea ja tästä myös kerroimme ystävällemme. Hän lähti muutaman uuden kirjan kanssa kotiin ja on kertonut lukevansa Raamattua kotonaan. (AP)
