Ystävä tuli kylään

Eräänä päivänä ystävältämme tuli viesti: ”Haluaisin tulla juttelemaan elämästä, kuolemasta, Raamatusta, kristinuskosta ja Jumalasta. Sopisiko huomenna?” Seuraavana päivänä kävimme yhdessä kahvipöytään. Vanha herra kysyi: ”Voisitteko kertoa, miten buddhalaisen ja kristityn kuolema eroaa toisistaan?” Hän kertoi, kuinka vaikeata oli ollut seurata oman, hyvin ahkeran buddhalaisen äidin kuolemaa, tämän ahdistusta ja pelkoa viimeisinä hetkinä. Hän sanoi, ettei tavallinen japanilainen ymmärrä muinaiskielisistä buddhalaisista rukouksista ja teksteistä mitään, joten niistä hän ei ole saanut  vastauksia kysymyksiinsä. Lisäksi miehellä oli todettu parantumaton sairaus ja halusi nyt valmistautua omaan kuolemaansa. 

Luimme Raamatusta Johanneksen 11. luvusta. Jakeen 25 kohdalla mies nyökkäilee useamman kerran: ”Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» Kerroimme, että Jeesus on puolestamme kärsinyt syntiemme rangaistuksen. Siksi kuolema ja viimeinen tuomio ei koske enää meitä. Kristitylle kuolema ei ole lopulta pelottava asia, vaikka inhimillisesti toki kuoleman hetkellä voi monenlaisia tuntemuksia tulla. Kerroimme myös, kuinka Asakon kummi Seppo Vänskä oli ennen kuolemaansa muutama vuosi sitten sanonut tähän tapaan: ”Hyvä on jos tästä vielä paranee, mutta parempi on Taivaassa!”

Kuolema pelottaa, sillä ihminen tietää joutuvansa kohtaamaan syntiensä rangaistuksen maallisen elämän päätyttyä. Mutta syntinsä tunnustavalla ja Kristuksen pelastustyöhön luottavalla ei ole mitään pelon aihetta. Tämän rauhan ovat kristityt saaneet kokea ja tästä myös kerroimme ystävällemme. Hän lähti muutaman uuden kirjan kanssa kotiin ja on kertonut lukevansa Raamattua kotonaan. (AP)

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!