Kirje 108: Joulukuu 2020

“Onko se totta?”

Olen nyt reilun kymmenen vuoden ajan tavannut erästä kuusikymppistä japanilaista miestä aina muutaman viikon välein. Mies alkoi käydä Nishinomiyan kirkolla joskus vuoden 2003 tienoilla. Vuosina 2005-2009 hän nautti erityisesti siitä, että hän sai keskutella kuuluisan kapellimestarin veljen kanssa, sillä hän on kiinnostunut suomalaisesta musiikista: Sibelius, Merikanto, Kuula… Mies soittaa ilta-aikaan ja tervehtii selvällä suomen kielellä.

Puhelun aikana hän kysyy erilaisia asioita Suomesta ja sitten hän saattaa kysyä sitten, että saisiko hän tulla lauantai-aamuna käymään kirkolla. Mies istuu aina pöydän toisella puolella hieman hermostuneena, mutta nauttii keskustelusta suomalaisen kanssa. Tänä vuonna hän on ensimmäistä kertaa ollut oikeasti kiinnostunut Raamatusta. Toki hän lukee Raamattua japaniksi, englanniksi ja suomeksi; hän on opetellut muutamia raamatunlauseitakin sujuvalla suomenkielellä. Mutta mies on itse viime aikoina sanonut, että tähän asti hän on käynyt kirkolla vain koska on ollut kiinnostunut Suomesta.

Kesällä miehen äiti kaatui pahasti ollessaan sairaalassa hoidettavana ja menehtyi noin neljän kuukauden kuluttua onnettomuudesta. Syksyllä mies itse joutui kolariin ja pelkäsi hetken aikaa, että hän menettää työpaikkansa mikäli kolarista tulleet vaivat jatkuisivat pidempään. Vastoinkäymisten keskellä erityisesti kaksi jaetta pysäyttivät hänet. Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus lupaa: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Toinen jae on Ilmestyskirjan luvusta kolme: “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” “Onko se totta?” kysyi mies minulta suomeksi. “On!” vastasin minä. Mies lukee nyt innolla Raamattua ja pientä kristinopin selitysteosta, jonka annoin hänelle. Rukoilkaa te näiden tapaamisten puolesta.

[… jatkuu …]

joulu2020-1
joulu2020-2

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Kirje 107: Marraskuu 2020

“Olet arvokas ja tärkeä”

Japanissa puhutaan nyt koronan kolmannesta aallosta, mutta ihmiset ovat olleet rauhallisia ja varovaisia. Arki pyörii melko normaalisti. Kaipa säiden viileneminenkin on vaikuttanut tartuntoihin. 

Eräs seurakuntalaisemme tekee keikkatyötä sairaanhoitajana. Hän kertoi eräästä potilaasta, jolla on vaikea sairaus. Omaiset eivät enää jaksaneet häntä hoitaa kotona ja hänet oli tuotu laitokseen. Liikunta- ja puhekyky ovat poissa järjen ollessa kuitenkin terävä, ja usein hän vain mylvii ahdistustaan. Seurakuntalaisemme halusi rauhoittaa häntä ja puhui hänelle hiljaa tähän tapaan: “Olet arvokas ja tärkeä, vaikka sinulla on tämä sairaus. Sinulla on tässä maailmassa paikka ja tarkoitus elää.” Nainen oli hiljentynyt ja katsonut häkeltyneenä. Sitten seurakuntalaisemme muisti vielä Johanneksen evankeliumin 9. luvun kohdan, jota oli västikkä luettu raamattupiirissä. Siinä syntymästään sokean miehen kohdalla arvuutellaan, kuka oli niin syntinen, että mies oli sokea, itse mies vai hänen vanhempansa.  Jeesushan sanoi: “Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” Tästäkin hän kertoi potilaalle, joka selvästi jäi miettimään näitä häkellyttäviä sanoja. Koko loppupäivän hän oli rauhallinen. Nyt tämä seurakuntalaisemme rukoilee, että saisi viisautta ja mahdollisuuden kertoa ilosanomaa syntien anteeksisaamisesta ja ikuisen elämän toivosta tälle naiselle, jolta on inhimillisesti viety kaikki. Hän pyysi myös meiltä esirukousta tämän naisen puolesta.

Itse kunkin elämässä on monenlaista ahdistusta. Joskus se on omien väärien valintojen seurausta, mutta toisinaan syytä kärsimykselle ei tunnu olevan. Silloinkin ja varsinkin silloin saamme turvautua Taivaan Isän armoon ja rakkauteen. Tässä maassa on niin paljon niitä, jotka eivät ole kuulleet ilosanomaa rakastavasta Jumalasta.  

[… jatkuu …]

marras2020-1
marras2020-2

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Kirje 106: Lokakuu 2020

Oletko sinäkin mukana juoksukilpailussa?

“Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. (1. Kor 9:24- 25)

Marraskuun 28. päivä lauantaina Koben luterilainen pappisseminaari järjestää jo viidettä kertaa varainkeruujuoksun luterilaisen pappiskoulutuksen jatkumisen mahdollistamiseksi myös tulevaisuudessa. Vaikka kyseessä on ulkoilmatapahtuma, niin seminaari on esittänyt toivomuksen, että kannustusjoukot eivät tänä vuonna tulisi mukaan, vaan kannustaisivat sponsoroimiaan juoksijoita etänä.

[… jatkuu …]

loka2020-1
loka2020-2

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!