Lentokoneella, mutta enkelin siipien suojassa

Saavuimme Tokiosta Suomeen 16.7. Finnairin lähes tyhjällä koneella. Lapsetkin kun ovat jo isoja, niin onpa matkustaminen käynyt helpoksi, toista se oli aiemmin. Suomi otti meidät vastaan lämpimän helteisesti!

Olimme matkustaneet Tokioon, koska Osakan lento oli peruttu. Olimme varautuneet korona-testauksiin ja muihin viivästyksiin. Kävinkin kuitenkin niin, että Finnair ei enää vaadi korona-testiä matkustajalta. Aikamoinen rahan säästö! Tämä vapautti meidät tapaamaan tokiolaista perhettä, johon oli aiemmin syntynyt vauva. Samalla kävimme tutustumassa Olympiakaupunkiin ja sen stadioneihin (kaukaa muurien takaaa). Kovan onnen kisat olivat pian alkamassa Tokiossa.

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Väsyttää, mutta loppuun asti jaksetaan

Ring ring! -puhelin soi kun joku haluaisi käydä tapaamassa. Lähteminen on täällä Japanissa pitkällinen prosessi. Siihen kuuluu hyvästelyt, kiitokset ja lahjat. Mutta kun samaan aikaan pitäisi saada tavarat pakattua pahvilaatikkoihin. Rahtifirma tulee hakemaan laatikot ensi viikon tiistaina, mutta vielä ei ole valmista.

“Milloin teille sopii tavata?” Niin milloin? Olemme viimeistä kertaa jumalanpalveluksessa 27.6. Montaa päivää ei ole enää tämän ja sen päivän välissä. Seurakuntalaiset ovat järjestäneet siihen yllätysohjelmaa. Iloitsemme, mutta samalla hirvittää, että miten iso porukka on koronan keskellä tulossa pieneen kirkkosaliimme.

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Lähtölahjoja ja -sanoja – miekkoja ja piikkejä?

”Moshi moshi“, pieni hento ääni kuului puhelimesta. Heti tiesin, kuka siellä on, tietysti 99-vuotias rouva Kawamura. Ääni jatkaa: ”Haluan teitä kiittää kaikesta vaivannäöstänne vuosien varrella. Olkaa siunattuja ja jatkakaa evankeliumin työtänne edelleen.” Hän pahoittelee, ettei kuule mitään. Ei hän enää kirjoittaakaan pysty, mutta tämän puhelun hän halusi vielä meille soittaa. ”Taivaaseen olen menossa pian, haluan vain kiittää vielä.” Väkisinkin tulivat kyyneleet silmiin. Onkohan tämä viimeinen kerta, kun kuulen hänen äänensä? Olkoon hän siunattu, elämänsä viimeisinä aikoina. (AP)

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!