Japanilaiset ja sosiaalinen pääoma

Luin eräästä lehdestä, että 167 maan joukossa Japani on 16. sijalla, kun arvioitiin “taloudellisen pääoman” tuottavuutta. Japani on siis vauras maa, maailman neljänneksi suurin talous. Terveydenhoito ja koulutus ovat korkealaatuisia, ja maassa on toimiva oikeusjärjestelmä. Siksi olikin yllättävää lukea, että “sosiaalista pääomaa” arvioidessa, Japani olikin vasta sijalla 141. Sosiaalisella pääomalla viitataan henkilökohtaisten ja sosiaalisten suhteiden vahvuuteen, sosiaalisiin normeihin, kansalaisosallistumiseen ja sosiaaliseen hyväksyntään. Kyseessä ovat siis ihmisten erilaiset sosiaaliset verkostot ja ihmissuhteet. (Lähde: “Japan: Prosperity Score 2023” The 2023 Legatum Prosperity Index)

Monissa muissa lähetystyön kohdemaissa on köyhyyttä ja puutetta, jolloin kristityt voivat välittää Jumalan rakkautta varsin konkreettisin keinoin, kuten rakentamalla kaivoja tai perustamalla sairaaloita. Tämän tutkimuksen mukaan Japanissa taas avun tarve näyttäisi olevan sosiaalisten suhteiden puolella. Yksinäisyys on monelle japanilaiselle iso ongelma.

Kristillisellä kirkolla on tässä tärkeä tehtävä olla rakkaudellinen yhteisö, joka toivottaa jokaisen ihmisen tervetulleeksi. On tärkeää pyrkiä tavoittamaan niitä monia, joille kirkkoon tuleminen on iso kynnys. Ja miettiä, kuinka voisi auttaa japanilaisia kohtaamaan toinen toisiaan.

[… jatkuu … pdf-tiedosto]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

”Tämä maa on suo. Jos kylvät, juuret vain mätänevät.” S. Endo

Japania on välillä kutsuttu “lähetystyön-tekijöiden hautausmaaksi”, sillä suuretkaan ponnistukset eivät juurikaan näytä tuottavan hedelmää. “Upea maa turisteille, hirveä lähetystyöntekijöille.” Japanin kansahan on yksi maailman suurimmista tavoittamattomista kansanryhmistä. Noin 1 % japanilaisista on kristittyjä. Protestanttisista seurakunnista 81 %:ssa käy alle 50 henkilöä ja 30 %:ssa on alle 15 osallistujaa. Noin 75 % pastoreista on yli 60 vuotiaita. Työntekijöiden on vaikea jäädä eläkkeelle, sillä jatkajaa ei tahdo löydyä. 6 %:ssa seurakunnista ei ole lainkaan pastoria ja samoin 6 % jakaa pastorin toisen/toisten seurakuntien kanssa.

Yksi 64-vuotias pastori kertoo rehellisesti, että se todella surettaa, että hän on usein nuorin paikallaolija, kun hän saarnaa kouralliselle seurakuntalaisia. Vanhat eivät tiedä, kuinka puhua Jeesuksesta nuorille, eivätkä monet ole onnistuneet jakamaan uskoaan edes omille lapsilleen tai lapsenlapsilleen.

[… jatkuu … pdf-tiedosto]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Talvinen tervehdys

Viime sunnuntaina oli Kita-Suzurandaissa jumalanpalvelus sekä seurakunnan vuosikokous. Aamu alkoi sillä, että keittiön vesiputket olivat jäässä ja niitä sitten yritettiin sulatella. Onneksi päävessa ei viime vuotisen tankin helkeamisen ja uusimisen jälkeen ole enää jäätynyt. Yläkerran vessanpönttö oli paksussa jäässä tosin, mutta annettiin olla. Alakerran kylpyhuoneesta saatiin tee- ja kahvivedet. Söimme obento-lounasrasiat keiton kera ja kahvitkin saatiin juotua.

Kun kokous oli päättynyt kolmen jälkeen tuli keittiöstä jo vettä ja päästiin tiskaamaan. Japanissa on sellainen kiva kulttuuri, että oli mikä tahansa tilaisuus, melkein kaikki seurakuntalaiset ja vieraat vaikka kotonakin auttavat aina tiskaamisissa ja loppusiivouksissa. Vuosikokous sujui kyllä hyvässä hengessä ja samat kolme henkilöä valittiin (jälleen) seurakuntaneuvostoon. Kita-Suzurandain neuvostolaiset ovat todella palvelualttiita, mikä on iso kiitosaihe.

Mutta kieltämättä mietityttää Kita-Suzurandain seurakunnan tulevaisuus. Rakennus on vanha eikä oikeastaan edes oikein korjauskelpoinen. Tarvittaisiin uusi kirkkotila. Väki on aktiivista, mutta ikääntynyttä ja harvalukuista. Toisaalta puoli tusinaa uutta ihmistä voisi jo tehdä jo ison muutoksen tulevaisuuden suhteen. Jumalalle kaikki on mahdollista. (AP)

[… jatkuu … pdf-tiedosto]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!