Olemme nyt olleet Japanissa aika lailla
kuukauden verran. Vaikka maa ja kieli
ovat tuttuja ja asuinaluekin ennestään
nähty, menee asettumiseen näköjään aina
oma aikansa. Olemme pysyneet kuitenkin
terveinä ja toimintakykyisinä monen asian
hoitamisessa ja selvinneet pahimmista
helteistä.
Japanissa on ollut historiallisen kuuma kesä,
kuten monet täällä ovat meille kertoneet.
Nyt on taas taifuuniaika, pari sellaista on jo
ollutkin, mutta menneet ohi meistä. (AP)
Kolmenkymmenen kuuden asteen
kostea ja lämmin ilma iski vasten kasvoja
Osakan kansainvälisellä lentokentällä.
Maahantuloprosessi oli todella sujuva,
japanilaiset jonottivat pitkissä jonoissa,
turistit jonottivat vielä pidemmissä jonoissa
ja niiden välissä oli maahan palaavien
viisuminhaltijoiden muutaman hengen jono.
Meidän viisumimme ovat voimassa vuoden
2026 kesään asti, joten pääsimme siis
helpolla.
Seuraava vaihe oli jonottaa matkalaukut,
saada tullista papereihin leima: todistus
siitä että meille on tulossa merirahtia. Nämä
paperit kiikutin kuljetusyrityksen luukulle.
Sitten kävin hakemassa ennalta tilaamani
mokkulan kioskista – pitäähän sitä heti
päästä internetiin…
Monen monta luukkua ja virastoa on vielä
asioimatta. Kotikin odottaa laittoa, mutta
päivä kerrallaan edetään.
”Kunka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?”
Aina silloin tällöin meiltä kysellään, miksi
Japanissa pitää tehdä lähetystyötä. Vastaus
on loppujen lopuksi yksinkertainen:
Jeesuksen lähetyskäsky. Jeesus lähetti
seuraajansa koko maailmaan kertomaan
hyvää sanomaa eteenpäin. Siispä myös
Japaniin! Japani on maailman laajuisestikin
yksi ns. tavoittamattomista kansoista, jossa
kristittyjä on alle 1 %. Ei voi uskoa elävään
Jumalaan, jos ei ole Hänestä kuullut. Meitä
viestinviejiä siis vielä tarvitaan Japanissa.
Samalla vielä tarvitaan teitä viestinviejien
lähettäjiä!
Lähetyskäskyn loppulause: “Minä olen teidän
kanssanne joka päivä maailman loppuun
asti.” on ollut meitä rohkaisemassa, kun
pakkailemme taas Japanin lähtöön. Aina yhtä
tuskastuttavaa tämä romppeiden raijaus!
Samalla erilaisia mietteitä ja huolia nousee
uudesta työstä ja elämisestä Japanissa. Silloin
on rauhoittaa tieto siitä, että Jumala kyllä
pitää meistä huolen, on kanssamme aina.
Myös monet tapaamiset teidän lähettäjien
kanssa on ollut rohkaisemassa meitä. Syvä
kiitollisuus nousee siitä, että on monia, jotka
haluavat rukoilla meidän puolestamme ja
myös uhraavat varoja työlle. Ja muistathan,
että Jumala on myös sinun kanssasi “joka päivä
maailman lopuun asti” täällä Suomessakin.
Hän pitää sinusta huolen ja haluaa
johdattaa elämääsi. Olet Jumalle rakas.
