Helmikuun terveiset!

Kirkko- ja pappilarakennus on parhaillaan paketissa, mutta
maalaustyö on jo valmis, vielä joitakin pieniä yksityiskohtia on
jäljellä. Ihmeen rivakasti työ on edennyt. Kiitos kaikille
remonttikuluihin osallistuneille! Ensi kirjeessä voimme sitten laittaa kuvan valmiista kirkosta. Seurakuntalaisetkin ovat kovasti iloinneet siistiytyvästä kirkkotalosta.

Eilen vietimme kahden seurakuntalaisemme häitä. Oli ilo olla
mukana kauniissa tilaisuudessa. Japanissa häihin liittyy tietysti
omia paikallisia perinteitä. Morsian muun muassa vaihtaa asua
muutaman kerran juhlan lomassa. Ja me juhlavieraat saamme
lähtiessä hienot lahjat mukaamme. Näissä häissä söpöintä oli
ehkä, kun pariskunta esitti yhdessä dueton. Sulhanen ei vielä
kolme kuukautta sitten juurikaan osannut laulaa, mutta oli ottanut
laulutunteja tätä päivää varten, ja suurta kehittymistä oli kuultavissa.

Joku juhlavieras huomautti, että olipa mukava, kun pastori tuntui
puhuvan sydämestään ja tosissaan vihkimistilanteessa. Tämä
johtunee siitä, että Japanissa on nykyisin muodissa ”kappelihäät”,
joita hotellit ja häätalot järjestävät täysin ei-kristityille pariskunnille.

Niissä on sitten vihkijoinä vähän ketä tahansa, ei välttämättä
ollenkaan oikeita pappeja. Joskus kuulemma näyttelijöitä.
Seurakuntana oli erityinen ilo olla siunaamassa kahta kristittyä
avioliittoon. Rukoilemme, että he voisivat rohkeasti olla kristittyjä tässä japanilaisessa yhteiskunnassa. (AP)

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Kastejuhlan riemua seurakunnassa

Vuosi 2018 oli seurakunnassamme surun täyttämä vuosi. Ensin
saimme kuulla Seppo Vänskän kuolemasta kesäkuussa. Vänskät
olivat töissä Nishinomiyan seurakunnassa kesään 2010, joten sen
työntekijän taivaskutsu oli ymmärrettävästi surullinen asia monelle
seurakuntamme jäsenelle. Tämän jälkeen yksi seurakuntalainen
kuoli tapaturmaisesti heinäkuussa ja toinen lyhyen mutta rajun
sairauden nujertamana marraskuussa.

Vuoden lopulla saimme kuitenkin kutsua kaksi uutta jäsentä
seurakuntamme jäseneksi ja ennen kaikkea Jumalan lapsiksi sekä
Taivaan valtakunnan perillisiksi. Joulujuhlassa meitä oli koolla tasan viisikymmentä, kun saimme olla todistamassa yhden veljen
kastetta. Toinen kastetuista kastettiin joulupäivänä erillisessä
tilaisuudessa.

Uutta vuotta olemme aloittamassa toiveikkain ajatuksin. Keväälle
on suunnitelmissa kahdet häät, yksi kastejuhla ja kahden henkilön
seurakuntaan liittyminen. Helmikuun vuosikokouksessa seurakunta
valitsee uuden seurakuntaneuvoston (toki vanhat jäsenet voivat
siinä jatkaa edelleen). Kokouksessa myös hyväksytään tämän
vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. (LP)

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!

Yksi päivä Nishinomiyassa

Joskus minulta kysytään, millaista lähetystyö Japanissa on.
Tällainen oli päiväni tänään lähetystyöntekijänä täällä Nishinomiyan
pappilassa.

Aamulla herätin lapset ja aamuhässäkän jälkeen isäntä lähti
viemään lapsia kouluun autolla. Tässä vaiheessa istahdin itse
rauhassa aamupalalle ja samalla lueskelin yöllä saapuneita
tulikivenkatkuisia viestejä eräältä seurakuntalaiselta, jolla on omat
ongelmansa eikä hän tahdo oikein tulla toimeen muiden kanssa.
Kaikenlaista olemme yrittäneet, mutta tänään lähinnä huokasin
Jumalan puoleen ja yritin kirjoittaa jotain rakentavaa hänelle.

Aamupäivällä oli aikuisten englannin piiri, jossa keskitymme
englanninkieliseen keskusteluun. Tämä piiri onkin aina oikein
mukava pitää. Viimeisen vuoden aikana piirissä on alkanut käydä
useita nuoria äitejä söpöjen 1-2 -vuotiaiden lastensa kanssa.
Tänäänkin oli yhdellä äidillä puolitoistavuotiaat kaksoset mukana.
Ihailtava suoritus häneltä suoriutua paikalle. Hän kertoi, että on
ihanaa saada olla hetken olla aikuisten seurassa. Välillä pidin toista
pikkuista sylissä, myös muut piiriläiset vuorollaan auttelevat lasten
kanssa. Raamattuhetken alkaessa toinen lapsi alkoi itkeä
väsymystä, mutta hiljeni ihmeellisesti, kun aloimme laulaa gospellaulua.
Kutsuin rouvan tässä vuosittaiseen perhekirkkoon, jossa
kaikki lapset siunataan yksitellen. Tapa juontaa juurensa
shintolaiseen tapaan siunata 3-5-7 -vuotiaita lapsia tähän aikaan
vuodesta temppeleissä. Hän ei ole koskaan ollut
jumalanpalveluksessa, mutta vaikutti kiinnostuneelta. Piiriläiset
eivät ole kristittyjä ja kaikki Raamatun asiat ovat heille uusia. (AP)

[… jatkuu …]

PDF-muotoinen kirjeemme on luettavissa ja tulostettavissa tästä linkistä!